Elämää?

Täällä ollaan taas ja kappas ku oon taas unohdellut koko blogin. Tai en ole unohtanut, oon vaan lykännyt tätä päivittelyä ja uuden ulkoasun väsäämistä.. :-)
Töissä ollaan ja ei mitään uutta. Ei kuulu mitään ihmeellistä, ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä.. Kaikin puolin tylsää tästä elämästä taas on tullut. Kevät saisi tuoda mukanaan jotain uutta ja piristävää, hehee.

Mulla on vihdoinkin tumma tukka. Tai ollut jo oikeastaan tammikuusta asti. Värjäsin vähän liian tummalla ja näytin sitten muutaman kuukauden gootilta, nyt tää on hiukan jo haalistunut punertavaksi. Aion tehdä tälle jotain jännää sitten kun vaan ehdin ja maltan. Elämä on tylsää, en tahdo että mun hiuskuontalo on sitä samaa. En kuitenkaan raaskisi leikata, joten tukkani roikkuu päätä myöten. OMG, sanompahan vaan. No seuraavasta palkasta tuhlaan kyllä osan ihan huolella parturiin ja leikkautan reuhkani!

Mulla on uusi tatuointikin! Se on peitetatska, sillä peitettiin kaikki noi rumat yksilöt mun selästäni :D Kaikki meni nätisti piiloon, tai ainakin menee kun mua varten piti varata kaksi aikaa. Voi vaan sitä itkun määrää kun makasin niitattavana sen viisi tuntia viikko sitten Needlepointissa. Aiai.. En todellakaan odota uusinta istumista, kun vuorossa on värit ja varjot ja viimeistely. Itken verta jo ajatuksestakin jo! Kuva on niin iso, Rangasta koko lavan kokonen ja tulee kainalon alle ja olkapäähänkin. Kokoa riittää, puoli yläselkää on nyt linnun ja ruusujen peitossa :) Yritän tsempata itseäni jo 17.4 olevaan uusinta-aikaan. Apua.

Meille on tullut myös uusi vauva <3 tai ei varsinaisesti meille, mutta sedälleni! Tai ei ihan hänellekään kun hänelle ja hänen kihlatulleen :D Pieni tapaus on serkkuni, eikä ole vielä päässyt kotiin, koska syntyi 10 viikkoa etuajassa. Oli kiire tähän hirveen jännittävään maailmaan. Pikkunyytti on nyt 1,6kg jo painoltaan ja pikkusen housut on jotain kokoa 40cm ja ne on niin huget sille! Hassua. Mutta ihmiseltä sekin jo näyttää, aluksihan tämä oli vaan pieni kurttuinen nahkakasa. Ja Taimi hänen nimekseen tuli.
Huhhuh, olin viime viikolla Taimin isosiskon, eli kummityttöni Vilman kanssa leikkimässä. Olen kyllä niin kiitollinen, ettei omia lapsia vielä ole! :D Kolme tuntia täyttä päätä ympäri taloa työpäivän jälkeen, voin kertoa, että olin kyllä joka suunnasta ihan loppu. Vilmalla on ikää 2,5v ja virtaa löytyy vaikka muille jakaa. Rispektiä vaan kaikille, jotka työskentelevät päivät pitkät lapsosten kanssa tai omaa omia pikkuvintiöitä.

Ollaan innostuttu joogaamaan ystäväni kanssa! Tai no bodybalanceahan se virallisesti on, mutta jotain vaikutteita siinä oli joogastakin. Hauskaa vaihtelua pumpille ja spinningille, ja kyllä on raskast! Pitkiä liikkeitä, kyllä on meinaan reidet hellänä sen tunnin jälkeen kun kokoajan joutuu melkein painoa pitämään jaloilla. Tänään onkin sitten vuorostaan bodycombat ja venyttelytunti. Lempparit!

Mulla on tosiaan niin tylsä elämä, että olin viime viikolla koko viikon ilman meikkiä. Halusin kokeilla onko se joku ongelma 19-vuotiaalle asiakaspalvelussa työskentelevälle naiselle, mutta eihän se ollut. Heräsin puoli tuntia ennen töihin menoa ja välttelin vaan peilejä, koska tuntui vaan enemmän väsyneeltä. Ja varmasti myös näytti. :D Tällä viikolla sitten otinkin viikkotehtäväkseni jättää lihansyönti pois. Tavoitteessa onnistuttu nyt ihan hyvin, mitä nyt maanantaina teki ihan hirveästi mieli nakkeja. Muina päivinä on tehnyt vain satunnaisesti mieli katkarapuja. Eilen tehtiin ruokaa ystäväni kanssa ja korvattiin vain liha kasvistuotteilla. Vaikkakin paistoin kasvispullia pannulla niin ne jäi kylmäksi.. Alas meni silti hyvin!
En siltikään lihasta luopuisi kokonaan. Olen ennenkin ajatellut kokeilla viikon ajan lihattomuutta, mutta ei siitä mitään tullut. Varsinaisesta lihasta voisin kyllä luopua, kanasta ja varsinkaan kalasta en luopuisi kokonaan.

Hippiviikkoja vietellessä mietin vaan, että mitä seuraavaksi keksisi. Alan oikeasti huolestumaan itsestäni, olen joka päivä töissä, nukun päiväunet, käyn salilla ja suihkun kautta nukkumaan. Elämäni on käynyt niin tylsäksi, että katson tarkkaan mitä suuhuni pistän ja yksikin ilta laskin kalorit päivän ruuistani. Ennen ei ole paljon aikaa ollut sellaisiin hömpötyksiin, mutten nykyään jaksa enää edes tehdä mitään. Ei ole miehiä, eikä edes miestä ja ystävälläkin on jotain muuta suurimmaksi osaksi. Tai sitten menee aikataulut ristiin kun yritän panostaa nyt kesäkuntoon. Toukokuussa on yksi tärkeä juttu miksi pitää olla kunnossa ;)

En jaksa jauhaa tylsästä elämästäni enempää, koska päätin äsken, ettei elämäni ole tylsää. Tässähän tätä tuli jo kirjoitettuakin vaikka miten paljon. Jos se olisi tylsää niin ei siitä olisi edes mitään kirjoitettavaa.