Siinä oli Turkki. Alanyassa oli ihanaa, lämmintä, kivaa ja kaikkea mahdollista muuta kivaa. Kivoja ihmisiä ja loistohotelli ja meno oli aiiivan mahtava! Matka meni kaikin puolin hyvin.
Antalyasta sitten lennettiin Osloon ja siellä oli muutama (viisi....) tunti aikaa odotella ja tappaa aikaa. Me tapoimme aikaa kierrellen siellä olevat kaupat ja etsien hiuslakkaa, koska äidilläni sattui olemaan hiuskriisi. Lakkaa etsiessä eksyin kiertelemään myös kaupoissa olevat kosmetiikkaosastot ja oi että mitä huulipuniaaa!
Bongasin lempparini ihan viimeiseltä hyllyltä ennen kassoja, Lorealin Color Riche sävy 293 Orange Fever
Monen ihastelemiskerrankin jälkeen tuo kyseinen puna jäi hyllyyn. :( Ajattelin nyt mennä bongaamaan jostain tuollaisen tai vielä paremman (mikäli se on mahdollista) niin ihan täältä Rauman kaupoista tai sitten joudun lähtemään Poriin asti etsimään huulipunaa. Viime talvena opettelin käyttämään kirkkaan punaista huulipunaa ja se piristi aina naamaa, vaikkei olisi niin kauheasti jaksanut meikkiin panostaa. Nyt syksyn kunniaksi tahdon oranssia väriä, vielä ennen kuin kaikki rusketus katoaa :P
Tänään olin vain kotosalla ja kävin tuossa 300 metrin päässä kirpputorilla kiertelemässä ja tein löytöjä!
Löysin siis aiiivan ihanan huivin, minkä tarkoitus on varmasti olla päässä tai kaulassa ja ihanan ruskean laukun.
Laukun bongasin ihan vahingossa kierrellessäni jo toista kertaa yhtä väliä. Hintaa oli jopa huikeat 3e ja se oli must have -ostos, koska omistan jo ennen täysin samanlaisen laukun mustana. Musta versio tästä Oissin laukusta on myös kirpparilta löydetty 2,5 vuotta sitten ja on siis lähes hajoamispisteessä, koska laukku on ollut yksi kahdesta suosikistani IKINÄ.
Kotiin päästyäni minua odotti vastassa tälläinen näky:
Ei siitä sitten sen enempää. Sain tänään vasta lisättyä Norjan kuvia koneelle, joten postaan nekin nyt sitten samalla tähän. Kaikki samaan vaan niin saan tästä sekavimman postauksen ikinä :D
Äitin koira Pia ja minun Rasmus. Pia on tappanut sopulin ja Rasmus ei tajunnut mitään. Välillä se kulki Pian jäljiltä jääneet sopulin jäänteet suussa.. Onneksi ei oppinut itse saalistajaksi.
Siinähän ne, sotkuinen matkalaukkuni, uudet kengät x2, neonvihreät bikinit, kyltti joka on äidin peilin yläpuolella ja viime syksyn Kreikan matkalta ostettu puinen koriste. Viimeisessä kooste viikostani norjassa, Jodi Thomaksen Rosa Leen salaisuudet, salmiakkia, tietokone, ruokaa, juomaa, usb -piuhat ja sanakirja, josta äiti aina tarkistaa jos ei ymmärrä jotain sanaa :D Sitä käytettiin ihan kotonakin kun tuli oikosulku äidin ja hänen miehensä väliin eikä kumpikaan ymmärtänyt mitä toinen tarkoittaa.
Lähtö olikin sitten vaikea, ajoimme ensin äidin kanssa puoliksi yöllä 5tuntia, jotta ehtisin 4.30 Ivalosta lähtevään linja-autoon. Rovaniemellä junaan, Oulussa vaihto linja-autoon, Vihannista taas junaan, Tampereella junan vaihto ja vihdoin olin Turussa. Rakkaat tytöt tuli minut noutamaan rautatieasemalta ja oli ihana tuntea vihdoinkin olevansa hiukan lähempänä kotia. Ei siksi, että viihtyisin täällä paremmin kuin ulkomailla, vaan siksi koska takapuoleni oli ihan tarpeeksi turta monen tunnin istumisen jälkeen.
Rasmus istui Oulu-Vihanti välin tuossa keskellä käytävää vieraitten miesten välissä. Ilmeisesti suuttui ja kyllästyi naisseuraan ja halusi kuuntelemaan salkkumiesten juttuja edes hetkeksi :D
Olen tässä lähipäivinä jopa yhtä asu koittanut hiukan kuvailla, kuulemma tämän kesän viimeinen kunnon kesäpäivä :( Buu.
Siinä. Shortsit ostin virosta NewYorkkerilta ja maksoin niistä jopa 5e. Noin ne ovat kivan oloiset ja näköiset, paidan laittaessa housuihin shortseista saa edustavammat ja vähän tyylikkäämmät. Kivat, käytännölliset :) Toppi on H&M ja sen ostinkin viime syksynä Norjasta.
Kaulassa roikkui Oslon lentokentältä bongattu lintukoru. Liike taisi olla Accessorize tms.
Kengät H&M ja viime kesänä jo tilattu, omistan kahdet parit koska yleensä yksi kappale on hukassa ja nua on melkein aina jalassa.
LEPPIS!
Kotiin palattuani tiistai-iltana ihmettelin ensin ettei muka mitään ole tehty, rikottu, revitty, raahattu, kaadettu tai pilattu niin kyllähän omasta huoneesta sitten löytyikin. Rasmus oli opetellut etukäteen Haluatko miljonääriksi -pelin kysymyksiä ja ei ollut raaskinut avata laatikkoa, joten oli järsinyt tiensä kulmasta auki ja äsken vielä viimeksi löysin piilotettuja kortteja mm. sohvan tyynyjen välistä. Omistan yllättävän viisaan koiran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti